Häpeä

Luin ensimmäisen merkintäni juuri läpi ja tajusin kuinka tökerön sekavaa tekstini oli, en anna sen haitata koska laitan kyseisen raapustuksen harjoittelun piikkiin. Voin kyllä myöntää että olen todella huono kirjoittamaan, puhuminen on se minun juttuni ennemmin.

Mutta hieman häpeästä, tällä hetkellä tunnen pientä häpeää merkintäni takia vaikka ehkä tarvetta ei olisi. Mutta eilen illalla 11 aikaan kaupassa käydessäni jouduin häpeämään jotain sellaista itsessäni mille en vain voi mitään, tein ostokseni kaupassa normaalisti ja suuntasin kassalle, kassalla minua odotti hymyilevä nuori nainen, hymyilen hänelle takaisin ja toivotin hyvää iltaa. Laskin ostokseni kassalle (Hodari, irtokarkkia ja tupakkaa) ja neiti antoi viivakoodin lukijan laulaa, tämä hetki jolloin ojennan käteni antaakseni tavaroista vastikkeen eli setelin hänelle ja mitä huomaan. Tunnen sen jo ennen kuin näen asian, käteni vapisee kuin kolibrinsiipi, joudun laskemaan katseeni pois tytön kasvoilta siksi aikaa kun hän laskee vaihtorahani ja ojennan käteni niiden vuoksi pienen vilkaisun saattelemana. Lähdin kassalta hyvinkin äkkiä. 

Herää kysymys miksi käteni vapisi, oliko se jännitystä sosiaalisesta tilanteesta, ujoutta hymyn takia vai oire liiasta kahvinjuonnista?

Se voisi olla jännistystä sosiaalisesta tilanteesta, koska yleensä jännitän kaikenlaista esiintymistä aika paljon kuitenkin pelon pysyessä sen verran pienenä ettei se lamaannuta minua. Saatoin nähdä myös tytön hymyssä pienen flirtin johon olisin voinut reagoida panikoinnilla, tähän en teoriaan en usko koska yleensä tuollaisessa tilanteessa tunnen sisälläni tavan ihmisen tapaan pienen lämmön läikähdyksen.

Eli jäljelle vaihtoehto numero 3, liika kahvi. Ja täytyy myöntää että tämä vaihtoehto tuntuu jotenkin kaikkein järkevimmältä. Olin taas killittänyt koko päivän kahvia kuin mielenvikainen ja näin tämä taisi kostaantua kropan ylikierroksilla jotka saivat käteni tärräämään.

Tämä uusi huomio saa minut jo oikeasti harkitsemaan tuon mustan kusen juomisen vähentämistä...