Tähänkö minä nyt ryhdyin, ilmeisemmin nilkuttava yritys luoda jotain mielenkiintoista muille ihmisille vastineeksi niistä ajatuksista joita olen heiltä lukenut. On nimittäin niin että jäin kesällä koukkuun blogeihin, olen seurannut nyt muutaman kuukauden paria blogia joiden kautta olen saanut erillaisia näkökantoja erillaisiin asioihin. Blogit joita seuraan ovat tavallisten ihmisten kirjoittamia ja he kirjoittavat tavallisista asioista, näimpä myös tässä blogissa tulen puhumaan paljon itsestäni ja omista kokemuksista, niiden synnyttämistä ajatuksista ja tunteista. Mutta ehkä tämä prologi saa riittää...
Olen tavannut lähiaikoina pari ihmistä joihin olen tutustunut suhteellisen hyvin, näille ihmisille kertoessani itsestäni olen joutunut huomaamaan kuinka paljon paheita minulla on, tupakoin, juon alkoholia, kahvia kuluu, koukussa irtokarkkeihin ja piilevä pelihimo. En ole mistään näistä tavoistani ylpeä tai muutenkaan nauti ajatella että teen näitä kaikkia asioita, etenkin tupakointi ja kahvin juonti ovat nousseet tuskalistani ykkössijoille. Ja miksi? No sen takia että turhamaisuuteni otti ylivallan ja huomasin kuinka nämä pahat tavat ovat vaikuttaneet hampaideni kuntoon, ne ovat laikukkaat ja muutenkin eivät ole mairittelevassa kunnossa. Tuohon asiaan ei varmastikkaan auta se että minulle on tullut aivan oikea addikti irtokarkkeja kohtaan, välistä tuntuu että pitäisi päästä kauppaan vaan ostamaan karkkia, tätä en tietenkään itselleni myönnä vaan peitän todellisen käyntisyyn jonkin tökerön tekosyyn varjoon ja kappas, taas on poika itseään onnistunut huijjaamaan.
Miksi, miksi näitä paheita on kertynyt, no tupakointi ja kahvin juonti kummatkin ovat kuuluneet elämääni jo pitkän aikaa, kummastakaan en ole edes yrittänyt päästä eroon. Tupakkaa palaa päivässä tätä nykyä noin aski jota en suhteessa pidä pahana muuten kuin sen arvokkuuden takia, 4€*365= 1460 euroa vuodessa, tässä ehkä syy miksen koskaan ole käynyt ulkomailla? Sitten otetaan käsittelyyn pelihimo, ja täten ohitetaan se koska olen saanut sen kuriin niin ettei se hallitse enää elämääni tahi rahatilannetta. Kuningas alkoholi, no paheena en pidä tätäkään enää koska viikolla tissuttelut jäivät syksyn tullen pois ja nyt sen käyttö on normimäärissä. Näimpä listalle jää enää irtokarkki, tarkemmin sanottuna Candy Kingin karkit. Jos en juuri olisi syönyt 300 grammaa niitä valuisi suupielistäni vesikauhuisen koiran tavoin vaahtoa kun otan tämän asian käsittelyyn. Olen aina pitänyt makeasta mutta nyt varmaan ensimmäistä kertaa tunnen pientä pelkoa tätä kaikkea kohtaan kun olen tullut pakkomielteiseksi jotain syötävää kohtaan. En ymmärrä mitä hyvää saan näistä, tiedän vain että tälläkin hetkellä tunnen kuinka kroppa taistelee sen eteen että saisi tuhottua kaiken sokerin jonka olen siihen työntänyt.
Ja nyt pääsemme oikeasti siihen aiheeseen miksi minulla on paheita. No olen tavallisesti iloinen ja hieman leijjailevan oloinen ihminen, kaverini sanovat ettei minua tunnu mikään huolettavan ja tämä onkin ehkä se kuva jonka tahdon heille antaa. Mutta oikeasti minun sisälläni asuu itsesäälissä ja kaikessa ahdistuksessa piehtaroiva pieni heikko ihminen jolla on välistä ja suhteellisen usein vielä paha olla. No tässä vaiheessa astuvat kuvioihin asiat jotka tuottavat hetkellistä mielihyvää, tupakoinnista luonnollisesti saan nikotiinia joka on omiaan rauhoittamaan hermoja, myös se tunne kun vedän savuja tupaskasta on hetki jolloin pääsen vähäksi aikaa karkuun muita ajatuksia ja voin keskittyä ainostaan siihen kuinka hyvältä tuntuu kun tupakan savun täytteinen ilma kulkeutuu suuni kautta keuhkoihin, siihen miten ihanan ummehtuneelta se maistuu kun puhallan sen ulos katselleen savun muodostamaa pilveä joka haihtuu vieden mukanaan pienen palan ahdistusta.
Alkoholi ei ole koskaan vienyt minulta ahdistusta pois kuten myöskään pelaaminen, kummatkin ovat vain omiaan lisäämään sitä. Mutta sitten tulee kahvi ja irtokarkki, rinnastan nämä koska olen huomannut niiden aiheuttavan samanlaisia tuntemuksia. Nämä kummatkin tavat antavat minulle hyvänolon tunteen makunsa miellyttävyyden vuoksi, sillä erotuksella että kahviin kroppani on jäänyt koukkuun ja karkkiin mieleni. Juon kahvia noin 10 kuppia päivässä, en tiedä miksi niin paljon mutta määrän vähentäminen ei ole vain onnistunut vaikka kuinka olen yrittänyt, huomaan vaan kotona ollessani taas ladanneen keittimeen muutaman kupillisen mustaa hyvää. Se mielihyvä jonka saan näistä kahdesta ei vie mukanaan pahaaoloa ja helpotuskin on vain hetkellinen joten voisin sanoa näiden olevan todellisen turhia lievitys mielessä, miten vaan saisin itseni tajuamaan sen että selviän ilman näitä nautintoja aivan varmasti yhtä hyvin tai ehkäpä jopa paremmin, kun ei tarvitsisi tiedostaa koko aikaa tekevänsä väärin. Ehkä joskus saan itselleni mielenrauhan ja sitä kautta saan voimaa irtaantua näistä tavoista mutta tällä hetkellä ne vain kuuluvat elämääni ja pakottavat minut sietämään niitä
Aivan varmasti monikin sanoisi että kaikki nämä edellä mainitut asiat ovat vain mielenheikkoutta ja ehkä dissaavat minua etten pysty olemaan tarpeeksi vahva ollakseni antamatta periksi mieliteoilleni. Nämä ajatukset ovat minulle yhtä tuubaa koska tiedän sen mihin itse pystyn ja mihin en...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti